Suomalaisesta vanhustenhoidosta komedian keinoin kertovat Harmaat pantterit (2009) ja itsenäinen jatko-osa Käpyhovi taistelee (2016) ovat olleet niin huikean suosittuja kautta maan, että päätin kirjoittaa trilogialle räväkän lopun. Valitettavasti aiheet eivät tältä saralta näytä ehtyvän. Käpyhovin pelastuspalvelu puuttuu aikaisempien Panttereiden tapaan ajankohtaiseen asiaan ja vakavasta perusasiasta huolimatta, tai nimenomaan sen takia, näytelmä on hersyvän hauska.
Vanhusten kotipalveluilla on vähenevien resurssien takia alituinen kiire. ”Viisitoista minuuttia kolme kertaa päivässä. Ajatelkaa, jos kyseessä olisi pikkuvauva”, päivittelee roolihenkilö Linnea. ”Kaksikymmentäkolme tuntia viisitoista minuuttia vuorokaudessa ypöyksin!” Käpyhovin vanhainkodissa luetaan järkyttäviä uutisia yksinäisistä ja yksin jätetyistä vanhuksista ja heidän surullisista kohtaloistaan. Omaishoitajat ovat usein yhtä vanhoja ja sairaita kuin hoidettavat. Hallitus leikkaa ja yrittää panostaa kotihoitoon – ainakin sanoo panostavansa. Vanhukset kärsivät, etenkin varattomat vanhukset. Ihmisoikeudet ovat vaarassa, joten Käpyhovin Harmaat pantterit tarttuvat toimeen.