Hallavaaran muisto

Tapahtumapaikka Hallavaaran maalaistalo, sen nykyaikainen tupa ja vanhanisännän pieni kamari. Tapahtuu vuosina 1989-92. Kepeiden kesänäytelmien kirjoittajana tunnettu Liisa Heiskanen on tässä tarttunut kipeisiin yhteiskunnallisiin ja sosiaalisiin aiheisiin: lapsettomuuteen, velkaantumiseen, työttömyyteen, avioerolasten elämään, perittyjen arvojen pirstoutumiseen. Hallavaaran nuorin poika Jorma isännöi sukutilaa, joka jo 300 vuoden ajan on periytynyt isältä pojalle. Lasta vain ei ole alkanut kuulua, mikä on suuri huolenaihe etenkin vanhalleisännälle. Vanhin poika Kaarle on ollut yrittäjänä ja telakkatyöläisenä, mutta laman tultua kaikki menee. Avioliittokin on hajonnut ja Jorman vaimo Marja ottaa kasvatettavakseen Kaarlen kapinallisen tyttären, Hannan. Velkaa otetaan hyvinä vuosina surutta, haaveita toteutetaan, mutta laskun maksu on rankkaa. Laman vuodet tulevat kutsumatta myös Hallavaaraan. Kun suuri unelma perillisestä lopulta toteutuu, Hallavaaraa ei enää ole. Vanha isäntä kuolee kuitenkin onnellisena kuultuaan lapsen syntymästä ymmärtämättä, että perintötila on samana päivänä menetetty. (Liisa Kosonen: Kesänäytelmäluettelo 1996, SHT)