Töysän vt. kirkkoherra Frans Kärki on valittu eduskuntaan kansanedustajaksi 1919 Vaasan läänin eteläisestä vaalipiiristä. Hänen esimiehensä, läänirovasti, järkyttyy tiedosta niin, että tekee kaikkensa, että Kärjen pappina olo Töysässä loppuu lyhyeen. Hänen alamaisensa on päässyt eduskuntaan maalaisliiton edustajana, väärästä puolueesta. Se on niin paha synti, että Kärki on heti erotettava virastaan!
Kärki ryhtyy taisteluun virkansa ja virkaetujen puolesta, kun hänet häädetään pappilasta suuren perheen kanssa taivasalle. Kärki menee Turkuun, tuomiokapituliin, mutta huomaa, ettei tuomiokapituli voi tehdä mitään läänirovastille, koska läänirovasti ei tottele ylempäänsä. Kappalaista aletaan vainota, hän siirtää perheensä pappilan piharakennukseen väliaikaisesti ja hoitaa virkaansa kuten ennenkin. Sianhakumatkalla hänet yritetään hukuttaa, mutta hyvänä uimarina hän selviää, kuten porsaskin. Lopulta Kärki saa virkansa ja virkaetunsa takaisin, kun oikeusministeri Soininen puuttuu asiaan.
Kappalaisen perhe ei ehdi asua kauan pappilassa, kun syttyy tulipalo ja pappila palaa maan tasalle. Epäillään sabotaasia, koska kappalaista epäillään punaiseksi hänen Tanneria tukevien mielipiteidensä vuoksi. Kansalaissota on lähellä, ajan henki vaarallinen.
Kärki hakee Laihialle kappalaiseksi ja pääsee v.1926. Hän siirtyy Kärimäen pappilaan asumaan perheineen. Nuorin lapsista Ilo on vuoden vanha, yksi lapsista Voitto Paavali on kuollut Töysässä keuhkokuumeeseen kaksivuotiaana. Elossa on kuusi lasta, osa käy koulua kotiopettajattaren avustuksella. Kärki on vuoteen 1927 kansanedustajana eli kaksi kautta.
On 30-luvun alkuvuodet menossa. Maalaisliitto on kahdessa leirissä kieltolakiasiassa. Kärki jyrkkänä fanaatikkona puolustaa saarnatuolissa kieltolain puolesta ja haukkuu Vaasan Jaakon, joka on tehnyt eduskunnassa lakialoitteen kieltolain kumoamisesta. Kärki joutuu taisteluun körttiläisiä vastaan. Körtit ovat enemmistönä kirkkovaltuustossa ja lähtevät ajamaan Kärkeä pois seurakunnasta ja tekevät valituksen kappalaisesta tuomiokapituliin. Kärki on evankelinen pappi, mutta körtit eivät hyväksy häntä pappina eikä ihmisenä, hänen vaatimattoman elämäntapansa ja pukeutumisensa vuoksi.
Kärki on talonpoika juuriltaan ja sielultaan, maalaismainen ja yksinkertainen opeissaan ja uskossaan ja säästäväinen elämäntavoissaan. Siksi laihialaiset hänestä pitävätkin. Hän on köyhien pappi, kiertää kylät ja mökit, talvella hevosella ja kesällä pyörällä. Körttiläiset taas ovat rikkaitten pappeja, suhteissa talollisiin.
Arkkipiispa tulee Laihialle tutkimaan tilannetta ja tutustuu körtteihin ja Kärkeen, kansanmieheen, kansanrunojen ja vanhojen tavaroiden kerääjään. Arkkipiispa antaa virkansa puolesta muistutuksen Kärjelle, vaikka on itse asiassa Kärjen kanssa samaa mieltä asioista. Eikä körtit saa kappalaista pois Laihialta, niin kuin eivät ns. valkoiset saaneet Töysästä. Kärki oli Laihialla pappina 27 vuotta, kun 50-luvun alussa pääsi eläkkeelle.