Tapahtuu Aholan talon pihapiirissä ja naapurissa.
Vauhdikas, väkevää latausta sisältävä hullunhauska komedia. Aholan Emma on nainen, joka antaa äänensä kuulua. Perheen miesväki, aviosiippa Paavali ja keski-ikää lähentelevä Sulho-poika saavat kuulla kunniansa harva se päivä: “Saamattomat homenaamaiset paskanärhit, runtit, sontiaiset!”…
Sanojen lisäksi lentävät myös tavarat, sillä Emma ei säästele itsensäilmaisussa. Erityisesti Emmaa raivostuttaa se, ettei poika – nimestään huolimatta – ole saanut hankittua itselleen vaimoa. Emma huomaa oitis tilaisuuden koittaneen, kun pihalle telttaan majoittuu luovan toiminnan kurssia kyläläisille vetämään tullut nuori, kaunis Satu-neitonen.
Vähät kyläläiset tulevatkin kalliille kurssille omine odotuksineen. Joku halajaa kahvitaukoja, joku Satua ja jokunen on innostunut jopa kurssista, jossa leikitään maapalloa ja rakennellaan pensasmöhkiäistä ym. hauskaa.
Emma pitää ohjia hallussaan pyssyn avulla, eikä päästä ketään Sulhon ja Sadun väliin, sillä miniä on jo saatava taloon!
Toisen yön aikana tunnelma tiivistyy ja Sadun teltalla käy melkoinen kuhina, mutta turhaan. Sadun kanssa paikkakunnalle on saapunut toinenkin huijari, Sipi Salomon, joka vikittelee Mirkkua, bingoemäntää – tai oikeammin Mirkun rahoja naimalupausten avulla. Intohimojen leiskuessa huijaripariskunta katoaa ja vähän muutakin heidän mukanaan, mutta mitäs siitä, sillä Emma saa sittenkin miniänsä ja hänen avullaan lupaa elvyttää kyläkunnan kukoistukseen – lastenlapsilla!
(Liisa Kosonen: Kesänäytelmäluettelo 1996, SHT)