Suurten ikäluokkien hullu vuosi oli 1968. Tämän vuoden jälkeen vallankumousta manattiin esiin ja vasemmistolaisten liikehdintä horjutti yhteiskunnan rakenteita ja instituutioita.
Samaan aikaan Suomessa oli menossa syvä käymistila: rankka maaltapako, suuri maastamuutto Ruotsiin ja yhteiskunnan yleinen modernisointi. Elinkeinorakenne muuttui nopeasti ja erikoisella tavalla kun maataloutta seurasi sekä teollisuuden että palveluelinkeinojen nousu.
Nuorten osuus väestöstä oli suurimmillaan. Televisio toi maailman saataville ja tulkittavaksi. Syntyi herkkä seos, kun yhteiskunnan muutostilaan ja kansainväliseen kumousvimmaan yhdistyi vaihteleva suhtautuminen Neuvostoliittoon ja Neuvostoliiton vaihteleva tulkinta Suomen rauhanomaisesta rinnakkaiselosta. Tshekkoslovakian miehitys herätti jyrkän protestin ja epäluuloinen neuvostojohto alkoi vahtia Suomen puolueettomuustahtoa.
Epävarmoissa oloissa mieliin alkoi piirtyä vallankumouksen skenaario. Tässä auttoi tasavallan historia: Vuodesta 1917 muistetaan isot lakot ja kansa kaduilla ja näitä tapahtumia seurannut sisällissota. Samoin muistissa olivat vuoden 1948 vallankaappaushuhut.
Kriisin hektisin vaihe sijoittui vuoden 1970 loppupuolelle. Heinäkuussa Suomen Neuvostoliiton suurlähettilääksi nimitettiin vankan puoluetaustan omaava Aleksei Beljakov.
On viitteitä ja aihetodisteita. Ei sitovaa näyttöä. Mutta vähitellen on voittanut alaa näkemys, että suurlähettiläs Beljakov tosiaan ajoi vallankumousta ja siirtymistä sosialismiin. Tätä missiota hän toteutti yllyttämällä ammattijärjestöjä yleislakkoon ja nojautumalla Suomen kommunistisen puolueen vähemmistösiipeen sekä tukemalla vahvassa nousussa olevaa opiskelijoiden ja kulttuurityöntekijöiden siirtymistä äärivasemmalle.
Presidentti Kekkonen sai aikeesta tietoja niin Suojelupoliisilta kuin epävirallisilta tietotoimistoiltakin. Väinö Leskinen toimi ulkoministerinä ja oli oiva pelimies.
Beljakovin talvi on näytelmä Suomen poliittisen historian vaiheesta, josta edelleen halutaan sekä väitellä että vaieta, tuomioiden jakaminenkin kiinnostaa.
Näytelmässä on poliittisen trillerin aineksia. Se on myös tutkielma vallankumouksen moraalista: Voiko rauhaa puolustaa väkivallalla? Voidaanko yksilöt uhrata, kun hallussa on ns. ”objektiivinen totuus” ja vankkumaton usko riistojärjestelmän kaatumiseen. Mihin kaikkeen voi joukkovoimaa eettisesti ja inhimillisesti käyttää?
Trillerimäinen, komediallinen ja poliittinen näytelmä mahdottomasta missiosta sisältää luonnollisesti, kun on kysymys suomalaisista ja venäläisistä, lempeää melankoliaa ja nostalgista valtaliturgiaa.
Näytelmä Beljakovin talvi perustuu keskeisesti Turun yliopiston poliittisen historian professorina toimivan Kimmo Rentolan teokseen ”Vallankumouksen aave. Vasemmisto, Beljakov ja Kekkonen 1970” (Otava 2005)