(Kantaesitetty vuonna 2007 Espoon Kaupunginteatterissa nimellä
Tytär, poika ja miniä)
Kahdeksan kohtausta surusta
Tytär ja poika kohtaavat vuosien tauon jälkeen äitinsä hautajaisissa. Lapsuudessaan sisarukset olivat hyvinkin läheisiä. Äiti oli opettanut heille leikin nimeltään Arvottomat Kuolintavat, jossa kerrotaan kuolemaan johtavia kuvitteellisia tarinoita todellisten tilanteiden pohjalta. Tämä leikki otetaan nyt uudestaan käyttöön.
Miniän suhde anoppiin on ollut ongelmallinen, miniä kokee ettei anoppi ole häntä koskaan arvostanut eikä vallankaan pitänyt riittävän älykkäänä. Anopin hautajaiset on järjestetty vainajan tahdon mukaisesti – miniän mielestä omituisesti ja häntä loukkaavasti. Nyt miniä pelkää, että käly osoittautuu yhtä hankalaksi kuin anoppi.
Tällaiset ovat lähtökohdat kolmen lähisukulaisen kohtaamiseen muistotilaisuuden jälkeen. Illan aikana kerrotaan tosia ja kuviteltuja tarinoita, puhutaan ihmisen ja maailman arvaamattomuudesta. Henkilöille paljastuu toinen toisistaan uusia ulottuvuuksia, vanhatkin asiat näyttäytyvät nyt uudessa valossa. Arvottomat Kuolintavat –leikki osoittautuu toimivaksi tavaksi käsitellä todellisuutta, suruakin.
Esitys on komediallinen ja lämmin. Se ei naurata kuoliaaksi, mutta puhuu kuolemasta. Se ei itketä, mutta käsittelee sellaisia ihmiselon asioita joiden äärellä usein itkemme.