Tilaustyönä kirjoitettu draama kertoo Mikkelin ortodoksisella hautausmaalla lepäävän, taannoin Venäjän rikkaimpaan sukuun kuuluneen Natalia Demidovan kohtalosta. Bolshevikkikumous ajoi ruhtinasperheen pakoon Anttolaan, jonne rakennettiin vanhalle kartanolle uusi päärakennus ehkä tsaariperheen tarpeitakin varten. Pariskunta ei kuitenkaan pystynyt huolehtimaan omaisuudestaan, vaan se joutui vasaran alle. Myös Karjalassa oli joutunut vääriin käsiin, ja loput hukattiin hauskasti Pariisissa.
Miehensä kuoleman jälkeen Natalia pakeni talvisodan syttyessä jälleen Mikkelin seudulle, jossa tapasi myös vanhan tuttavansa ja miehensä kavaljeeritoverin, Mannerheimin. Natalian pojat olivat joutuneet omille teilleen, eikä heistä kukaan halunnut pitää yhteyttä äitiinsä, joka eli ihmisten nurkissa ja viimein karjasuojissa. Vain yksi miniä kävi Nataliaa tapaamassa ja oli hänen kanssaan kirjeenvaihdossa.
Komediallisesti värittynyttä näytelmää esitettiin Mikkelin teatterissa kaksi vuotta.
(Lähde: Raija Orasen kotisivu)