Näytelmän tapahtuma-aikaan 1912 perhe on juuri viettänyt kaksi vuotta Keniassa. Kun kissa on poissa, hiiret ovat hyppineet pöydälle. Nuoret kuvataiteilijat kampeavat mestaria jalustalta: heidän mielestään vanhan jäärän Väinämöisineen pitää väistyä uuden ajan tieltä. Marylla on kova työ saada Akseli Gallen-Kallela jälleen arvostamaan itseään ja taidettaan.
Akselin ja Maryn ja koko perheen suhde oli erityisen läheinen päätellen siitä, että Mary ja lapset osallistuivat usein miehensä maalaustyöhön. Ylipäänsä Mary oli miehensä tasavertainen kumppani ja työtoveri. Se ei noihin aikoihin ollut kovin tavallista. Perhe kulki Akselin mukana välillä hyvinkin alkeellisissa olosuhteissa, varsinkin Keski-Suomen ja Karjalan erämaissa puhumattakaan Kenian savanneista. Nykypäivänä tuollainen olisi tavatonta ja
todennäköisesti herättäisi aikamoista pahennusta.
Mary oli luomassa uraa konserttipianistina, mutta luopui siitä Akselin ja perheen vuoksi. Noihin aikoihin se oli tapana taiteilija- ja kulttuuriperheiden lahjakkailla naisilla. Olettaa voi, että useinkaan se ei käynyt aivan kivuttomasti. Mary ja Akseli olivat aikamoisia kulkureita ja maailmanmatkaajia. Rahahuolet kyllä painoivat jatkuvasti; Akseli ei ollut mikään finanssinero. Elämäntuska ja murheet kuitattiin usein lempeällä huumorilla.
Kesto noin 55 minuuttia.