Äidin rakkaus on tragikoominen näytelmä yhdessä asuvasta äidistä ja aikuisesta pojasta. Kahdesta ihmisestä, jotka ovat aina oikeassa ja eri mieltä kaikesta. Se on yksityinen tarina yleisestä.
He puhuvat paljon, mutta eivät kerro mitään. Tapaavat päivittäin, mutta eivät kohtaa. Kuulevat, mutta eivät kuuntele. Pääasiassa he katsovat televisiota, syövät kolmesti päivässä ja vievät roskia.
Kodissa aika on pysähtynyt menneisyyteen, käsittelemättömien haavojen, pelkojen ja väärinymmärrysten vyyhtiin. Elämä kiertää pientä yksinkertaista kehäänsä, kunnes kotiin saapuu ulkopuolinen voima. Arkiset asiat alkavat saada absurdeja mittasuhteita. Tyynen pinnan alta paljastuu myrsky. On tehtävä valinta: alettava elää tai kuolla.
Vuonna 2011 näytelmä voitti SHTL:n kantaesityspalkinnon.
Palkintoraati perusteli valintaansa seuraavalla tavalla: “Äidin rakkaus on musta komedia äidin ja pojan suhteesta, jossa henkinen vallankäyttö ajaa roolihenkilöt äärimmäisiin ratkaisuihin. Myös kieroutuneeksi jännitysnäytelmäksi taipuva teos yllättää käänteillään.
Tekstissä on luettavissa kaikuja vaikkapa Williamsin Lasisesta eläintarhasta. Tasavahvat ja monisyiset roolihenkilöt taistelevat yliotteesta hyvin kirjoitetussa ja sujuvasti etenevässä näytelmässä.”