Haavikko käsittelee teksteissään toistuvasti vallankäytön, politiikan ja talouden kysymyksiä, joita hän lähestyy usein epäsovinnaisesta kulmasta.
Kaikki kolme aihepiiriä näkyvät muun muassa hänen näytelmässään Agricola ja kettu (1960), joka kuvaa vuosien 1555–1557 tapahtumia. Tuolloin sota Ruotsin ja Venäjän välillä oli päättynyt pattitilanteeseen, jossa molemmat valtiot halusivat palata sotaa edeltävään tilanteeseen, mutta eivät halunneet menettää kasvojaan prosessissa.
Turun piispa Mikael Agricola joutuu Ruotsin kuningas Kustaa Vaasan käskystä rauhanneuvotteluihin Moskovaan tsaari Iivana Julman luo. Näytelmän ilmestyessä nähtiin kahden voimasuhteiltaan täysin eriparisen valtion rauhanneuvotteluissa selvää vastaavuutta lähimenneisyyden vallanpitäjiin siten, että Agricolassa nähtiin Paasikivi ja Iivanassa Stalin.