Tarina sijoittuu jonnekin määrittelemättömään aikaan lähelle 1900 luvun alkupuolta. Periaatteessa kyseessä on jatko-osa Adalmiinan Yhdeksän Henkeä näytelmälle, mutta kuitenkin siitä riippumaton teos. Tekstissä on viittauksia edellä mainittuun teokseen ja jossain määrin roolihahmojen taustat ovat perua edellisestä osasta.
Adalmiina Wollkoff on rikollisen taustan omaava vanhempi rouvashenkilö, jonka menneisyyttä varjostaa parikymmentä vuotta sitten tehty arvokuljetus ryöstö. Hänen edesmennyt miehensä Harry Wollkoff, Nyrkkirauta Naukkarinen ja Lauri Late Linna olivat ryöstön toteuttajat. Saalis oli massiivinen, joka piti sisällään muun muassa kultaharkkoja. Ryöstö porukan kesken tuli kuitenkin riitaa ja sen päätteeksi Harry sai surmansa, ilmeisimmin Naukkarisen luodista. Tämän johdosta Naukkarinen otti väärennetyn identiteetin ja pakeni merille, varsin muhkean rahamäärän kanssa. Late oli ainut, joka jäi kiinni rikoksesta ja istui lähes 20 vuoden tuomion.
Adalmiina vietti elämäänsä kuluttaen ryöstö saalista, joka oli piilotettuna hänen asunnon kätköihin. Hän toimi Diakonissan virassa ja sai osakseen myös suojelua paikalliselta seurakunnalta, jonka johdossa hääräilee kirkkoherra Saarinen. Seurakunnan avulla on asunnon kellariin piilotettu ryöstösaaliin lisäksi, myös Harryn ruumis.
Nyt on kuitenkin Adalmiinalle tullut aika pelastaa se mitä pelastettavissa on ja siirtyä viettämään eläkepäiviä Adalmiinan veljen Veikko Thompsonin ja hänen vaimonsa Maryn luokse Denveriin. Miten sen voi toteuttaa turvallisesti, kun Laten lisäksi nurkissa häärii Laten kätyri Jallu? Tietysti huhut kellariin piilotetusta aarteesta saa liikkeelle muitakin kiinnostuneita.
Tapahtumat sijoittuvat Hautausmaalle, Adalmiinan olohuoneeseen, konna klubille ja Adalmiinan asunnon ulkopuolelle. Olohuoneessa on sohva, naulakko ja pieni pöytä puhelimelle sekä pulla vadille. Arkku on hyvä nostaa hieman ylemmäs ja pitää ehkä sohvan takana. Arkun alle voi laittaa esimerkiksi konna klubin istuimena toimivat perunalaatikot tai jotain vastaavaa.