Laulunäytelmä, jossa mukana on monia suomalaisten eniten rakastamia lauluja: mm. Reppu ja reissumies, Sininen uni, Isoisän olkihattu, Merimies, Rakovalkealla, Kulkurin iltatähti, ym.
Näytelmä on rakennettu eeppisen teatterin keinoin. Näyttelijät muistuttavat yleisöä aina silloin tällöin olevansa vain kyseisen henkilön esittäjiä. Näytelmä perustuu muistelmille ja takautumille.
Tapsa on taas lähdössä keikalle Liisan autellessa. Hän alkaa muistella köyhää lapsuuttaan Tampereella yksinäisen äidin aviottomana poikana. Muistikuvien äiti ja nuori Tapio ilmestyvät näyttämölle ja yhtäkkiä hypätään vuoteen 1930, jolloin Tapio myi poikasena lehtiä Tampereen asemalla. Tapsa alkaa kertoa elämästään (avioliitosta, tyttäristä, urheilusta, keikkailusta ym.) nuorelle minälleen intoutuen aina välillä laulamaan tapahtumiin liittyvän laulun. Muutkin osallistuvat laulamiseen.
Paluu keikalta on kohmeinen, mutta nokosten jälkeen Tapsa jatkaa taas tarinaansa laulujen kera. Lopussa Tapsa oivaltaa: elämä on sittenkin aika hyvällä mallilla ja Liisassaan hän on löytänyt sisäistä rauhaa, mielen tasapainoa ja rakkautta. Kaikki ovat asiasta samaa mieltä, Masakin, “vaikkei asia tietenkään minulle kuulu” ja yhtyvät lauluun Muistojen toukokuusta.
(Liisa Kosonen: Kesänäytelmäluettelo 1996, SHT)
Musiikin esitysoikeudet ovat julkaisijoilla ja ne on varmistettava erikseen. Lue lisää: Suomen Musiikkikustantajat / Teosto.