Pruuno Karppinen on niin kiltti mies, ettei raaski kissanpentujakaan tappaa, saati sitten ihmisiä. Siksi hän välirauhan kesänä jääkin palaamatta sotaan. Elelee kissoineen piilopirtissä lammen rannalla, kunnes tulevat ja vievät vankilaan sotakarkuruudesta. Toisen kerran Pruuno joutuu vankilaan autettuaan virolaisia pakolaisia Ruotsiin. Teki Pruuno mitä tahansa hän on aina väärällä puolella ja jonkun porukan hampaissa.
Vielä rauhan oloissakin, rakennustyömaan yövahtina, tämä hiljainen individualisti saa työkavereiden kaunat päälleen kieltäydyttyään ammattiliiton ja puolueen jäsenyydestä. Vuosien kokemusten pohjalta Pruuno tekee oman ratkaisunsa. ”Miten helvetisti ihmiset voivat vihat sellaista, joka ei tahdo kenellekään pahaa.”