“Lapua!” on kavalkadi, joka johdattaa katsojan perinteiselle paikkakunnalle nimeltä “Lapua!” – paikkakunnalle, jolla on oma karmea osuutensa Suomen historiassa Lapuan liikkeen myötä; paikkakunnalle, jossa yrittäjyys kukoistaa ja oikeistolainen omanarvontunto kukkii.
Mutta “Lapua!” ei ole Lapua-paikkakunnasta kertova näytelmä, ainakaan yksinomaan. Lapua on metafora: asenne ja maailmankatsomus. Lapua on maailma joka perustuu kamppailulle ja vahvimman voittamiselle ja kuvaus valloittajan ja vallan asenteesta. Sitä asennetta joka säätää lait tämän päivän maailmassa ja Suomessakin.
Näytelmä vyöryttää katsojan eteen tilanteita ja tapahtumia jotka voisivat olla peräisin Lapualta – tai miltä tahansa muulta paikkakunnalta, jossa tehdään kunnallispolitiikkaa ja jossa ihmiset käyvät valtataisteluita, pariutuvat, yrittävät elämässä eteenpäin – käyvät eri tasoisia ja erilaisia painimatseja niin toistensa kuin itsensä kanssa.
“Lapua!” on myös nais- ja miesnäytelmä, sen maailma ja kieli on äijä-maailman kieltä, eikä se anna armoa vaan menee mahdottomuuksiin.