Jänis ei jänistä

Jänis kertoo tarinan ajalta, jolloin eläimet elivät onnellisina (yleistä halailua), eikä ihmisiä ollut. Vaikeudet alkavat, kun röyhkeä leijona saapuu yhteisöön (tulee hoilaten mahtipontisesti). Leijona mahtailee voimillaan ja muut eläimet häviävät sille kädenväännössä – hiirikin (“johtuukohan se siitä, kun minä pienenä vähän sairastelin?”)
Leijona julistautuu metsän kuninkaaksi ja nimittää sakaalin pääministeriksi. Jänis joutuu vuorollaan valmistamaan aterian kuninkaalle. Mistähän löytyisi tarpeeksi iso paisti? (Jänislapset: “On kurjaa kuolla nuorena.”) Mutta isäjänis aikoo selvitä oveluudella ja marssii suoraan leijonan luolaan. Mainio teksti, etenkin urheille, voimiaan koetteleville poikaryhmille.
(Marjo-Riitta Ventola: Lasten- ja nuortennäytelmäluettelo 1992, SHT)