Viimeisen päälle poliisi on komedia, jonka tapahtumat saavat alkunsa, kun jokin aika sitten paikkakunnalle muuttanut virkaintoinen, toimintaa kaipaava poliisi, saa vihdoin ystävältään toimeksiannon.
” Iske sää toi mun akka, mää olen kuullut, että uskottomuudesta saa eron ja se joutuu jakamaan omaisuutensa mun kanssa. – Mää olen sille pelkkä sonni, joten kalliit neuvot ovat tarpeen.”
Näin ystävä, joka on mennyt rahan vuoksi avioon, parisen vuotta sitten, varakkaan eläkkeelle siirtyneen yrittäjän kanssa ja jolta ei euroja heru. Ei sitten millään. Ilman rahaakaan maantielle ei voisi lähteä ja vaimo sanelee joka ehdon, hyvin tylysti. On yritettävä irtiottoa kaikin käytettävissä olevin keinoin.
Kaiken lisäksi poliisia työllistää äkisti kaksi outoa kulkijaa, jotka majoittuvat kylän ainoaan ravintolaan. Heillä on mielessään aivan jotain muuta, mitä he antavat ymmärtää. Kulkijat saavat pian ravintoloitsijan ja tämän tyttären uskomaan, että lehtijutusta kannattaa maksaa sievoinen summa. Joten ravintolastakaan ei poliisille apua heru, vaikka hän uskookin, että. – Silmistä sen näkee, ei ne oikeella asialla ole, mutta. – Mää kuvaan naamat eikö ala selviämään keitä ovat.
Tästä kaikesta syntyy komediallista menoa puoleksitoista tunniksi.