Murhelintu

Murhelintu on näytelmä J.H. Erkon elämästä. Näytelmä kuvaa jo resignoituneen ja vanhenevan, kuitenkin aikansa suosituimman runoilijan elettyä elämää ja pohdiskelua menneisyyden merkityksestä. Näytelmä valottaa tiukan suomalasisuusaatteen puolustajan yhteiskunnallista toimintaa ja Erkon ikuista rakkauden ja nuoruuden kaipuuta. Erkko purkaa poliittista merkitystään veljensä Eeron kanssa ja käy kipakkaakin keskustelua näytelmän Muusan kanssa runoudesta, luomisvoiman lähteistä sekä rakkauden ja sen illuusion välisestä erosta. Erkkoa pilkattiin elinaikanaan joskus Lemminkäiseksi hänen lukuisten ihastuksiensa ja kariutuneiden kihlaustensa vuoksi. Tästä hän oli erityisen pahoillaan. Hänelle nainen oli pyhä asia. Hän tarvitsi runottariaan ilman ”alhaisten ajatusten häivääkään”. Nykyään voisi aikalaislähteiden valossa ajatella, että nainen oli hänelle puhtauden ja valon haavekuva. Hän tarvitsi rakastumisen tunteen ja hyljätyksi tulemisen pettymyksen pystyäkseen helkyttämään runokanneltaan. Osia Robert Kajanuksen, Armas Järnefeltin ja Oskar Merikannon sävellyksistä.