Hilmanpäivät

Kesäinen iloittelu VPK-aatteen sisäistäneen osuuskaupanhoitaja Kalervon elämästä, kun kaikki oli vaarassa tuhoutua yksien Hilmanpäivien vuoksi, jonne hupsu Eveliinakin yrittää tunkeutua. Kalervo on juuri tullut kunnan kustantamalta palopäällystökurssilta Helsingistä ja aikoo tehdä lopun “siitä ainaisesta sohinasta ja tohinasta palopaikalla. Kuria, sitä pitää olla! Kuri ja järjestys, siitä tulee motto meidän palokunnalle”, uhoaa Kalervo. Vanhalle tuomarille on tullut uusi apulainen, nuori tuomari, johon kyntensä iskevät heti kylän postineiti ja apteekkineiti. Kaikki kutsutaan Kalervon rouvan Hilman nimipäiville. Juhlien jälkeen tulee hälytys – tulipalo on syttynyt! Vaan palopaikan nimi kuullaan väärin, ruisku jää lukkojen taakse eikä vesiketjukaan toimi. Tulipalossa ei koskaan olla sähelletty näin pahasti! Kalervon järkikulta on jo vaarassa, mutta lopulta hänet saadaan nostettua vakavasta synkkyystilasta moottoriruiskun ja uuden avainkaapin avulla. (Liisa Kosonen: Kesänäytelmäluettelo 1996, SHT)