Tuomas Parkkisen kirjalliselle tuotannolle on ominaista vakavien ja syvällisten aiheiden – kuten uskonnon, työn sankaruuden, äitiyden – käsitteleminen satiirisen komedian ja hengästyttävän verbaaliakrobatian keinoin. Paitsi syvällisiä ja oivaltavia, Parkkisen näytelmät ovat myös häpeämättömiä, jopa julkeita, mutta aina riemastuttavan omintakeisia.
Tuomas Parkkiselle kelpaavat vain suuret aiheet. Hän on kirjoittanut äitiydestä (Madaamit 2008), feministimiehistä ritariajalla (Ruunajaiset, 2006), Jeesus Nasaretilaisen lähiomaisista (Stand up, Jesus!, 2003), Aatamin ja Eevan protestanttisesta työmoraalista (Yhden tuska on toisen show, 2000) sekä stand up -komediaa ja tenoriaarioita yhdistävän estradishow’n laulajalle ja pianistille (Matin ja Tepon veli, 1997).
Parkkinen tekee näytelmän vaikka puhelinluettelosta; niin kuin hän itse asiassa tekikin. Vuonna 2007 mies tarttui mahdottomaan tehtävään ja kynäili maamme luetuimman ja puhuttelevimman kirjan ensi kertaa näyttämölle – ja tietysti komediaksi! (Puhelinluettelo, 2007)
Tuomas Parkkinen taituroi brutaalin ja klassisen kauneuden rajalla. Hänen omaleimainen esityskielensä sekoittaa pompöösiä, plyysinhajuista teatteria raikkaaseen ja railakkaaseen ilmaisuun. Lopputuloksena on yllättävää ja ajatuksia herättävää teatteria, satiiria parhaimmillaan.
