Näyttelijä/näytelmäkirjailija Jarkko Mikkolan runollinen, herkkä ja väkevä monologinäytelmä.
”Uskon, että jokaisella ihmisellä on sisimmässään kulttuurihistoriallinen ja -sidonnainen jumalankuva, joka vaikuttaa heidän maailmankatsomukseensa, riippumatta siitä, uskovatko he henkilökohtaisesti sellaisen olemassaoloon.”
Elämme kertomuksessa, joka luo elämäämme syyllisyyttä ja pelkoa. Entä jos olisikin toisenlainen kertomus, uudenlainen käsitys Jumalasta, toisenlainen uskomusrakennelma? Se voisi olla ihan yhtä totta kuin kaikki muutkin opit. Olisiko aika päivittää se kertomuksista suurin? ”Nämä sanat, tämä tarina on annettu minulle jostain alta ja takaa. Mä olen kantanut tätä tarinaa ihoni alla yli 14 vuotta. Ja nyt vasta se on suostunut sanoiksi.”
Hiljaista valoa on eeppinen tarina siitä, mitä ajatuksia tuollainen uusi uskomus pitäisi sisällään ja miten se olisi voinut ilmestyä maailmaan. Hilljaista valoa kertoo tarinan, jossa jokaisella tarinan henkilöllä on yhtä tärkeä osa kokonaisuudessa. Se näyttää meille miten pienistä, sattumanomaisista tapahtumista muodostuu mielenkiintoinen, mosaiikkimainen kudelma, joka kasvaa ihmisen, ehkä koko ihmiskunnan kokoiseksi tarinaksi.
”Tänä iltana te tulette näkemään tarinan joka voi olla enemmän kuin totta.”