Monologi kahdelle säröilevälle ihmisille, laululle, uruille ja pianolle
Kaksi naista viettää yötä haminalaisen kirkon suojissa keväällä v. 1918 sodan aikana. Molemmat ovat ahdistuneita kokemuksistaan ja näkemistään tapahtumista, joilla on osittain yhteyksiä toisiinsa. Naisten hyvin erilaiset maailmat ovat myös sivunneet toisiaan, joskaan toinen heistä ei ole painanut sitä mieleensä. Monologeissa käsitellyillä tapahtumilla on todellisuuspohja. Mm. Reitkallin kylässä tapahtui v. 1918 sodan aikana väkivallantekoja ja teloituksia, joihin yllytti rakastunut, kenties rakkaudessaan pettynyt tyttö ja joihin syyllistyivät muualta tulleet teloittajat. Hilja Haahti näki kotinsa ikkunasta uhrien kulkueen. Kyläläiset kiirehtivät pelastamaan teloitettavia, tosin saivat mukaansa vain muutaman. Kylän omat miehet, poliittisesta kannasta riippumatta, olivat paenneet samoihin piilopaikkoihin, jonne naiset veivät heille ruokaa. Haahdin puolison, säveltäjä ja musiikkitieteen professori Ilmari Krohnin poika joutui pakenemaan teloittajia Tammion saareen, mutta selviytyi.