Syrjäseudulla rintamamiestalossa asustelee kolme vanhapoikaveljestä, Esko, Erkki ja Elias, vanhapiikasisarensa Ellin kanssa. Vanhempien kuoltua he jäivät asumaan kotitaloonsa eivätkä ole osanneet lähteä sieltä mihinkään.
Kirkonkylälle on viikoittainen joukkokuljetus, jolloin Elli pääsee hoitamaan kauppa- ja muut asiat. Autoa he eivät omista, eikä kenelläkään heistä ole ajokorttia.
Vaikka elo onkin rauhallista, niin kuin maaseudulla yleensä on, veljesten yhteinen harras toive on päästä komentelevasta sisaresta eroon. Naapurissa asuvat Ollikaisen vanhapiikasisarukset, Sylvi ja Saimi, tuovat veljesten elämään sanomatonta iloa pyörähtäessään visiitillä milloin milläkin tekosyyllä, ja aina juuri silloin, kun Elli ei ole kotona. Vuosikymmeniä kestänyt silmäpeli ei ole kuitenkaan sisarusten harmiksi tuottanut toivottua tulosta veljesten suhteen. Mutta yrittänyttä ei laiteta, on sisarusten motto.
Toisaalla Helsingin liepeillä asuu nuori aviopari Matias ja Paula Sirunen. Matiaksen äiti on hiljattain nukkunut pois, ja suru on ollut kova. Mutta elämä jatkuu. Perunkirjoitus on tehty, ja nuoripari on monien kysymysten äärellä. Äiti ei nimittäin koskaan kertonut, kuka Matiaksen isä on. Ainoa johtolanka aikoinaan oli onneton huhu, jonka mukaan isä olisi maajussi jostain sydänmaalta.
Näytelmän murteen saa vaihtaa puhekieleksi tai omaksi murteeksi.