Kullan kaipuu on piikikäs komedia rahasta, rakkaudesta ja kultakaivoksesta.
Peruskiltti, tavallinen Armi on kitkerän avioeron jälkeen repäissyt ja mennyt Maajussille morsian -televisio-ohjelmaan ja saanut yllätyksekseen pääpotin, Maajussi-Henrin.
Hän muuttaa Henrin luo, mutta alkuhuuman jälkeen todellisuus paljastuukin vallan toisenlaiseksi. Armi on Henrin talossa ilmaisena piikana, kun ei raha-asioita tullut sovituksi. Paluumahdollisuutta entiseen elämään ei ole. Henri on hurmaava mutta peluri, jonka käsistä raha katoaa nettipokeriin ja totoon. Ystäviä Armi saa ompeluseurasta, joka kokoontuu viikottain virkkaamaan isoäidin neliöistä peittoa.
Uusia näköaloja avautuu, kun Henrin mailla aletaan tehdä malminetsintää. Ompeluseura jakaantuu kahteen leiriin, kaivoksen vastustajiin ja kannattajiin. Armi yrittää pysyä puolueettomana, sillä kultakaivos merkitsisi Henrille vaurautta. Kansalaisilta kaivoksesta päättyy suureen riitaan.
Kaivoksen vastustajat päättävät järjestää samanistisen performanssin ja kutsua avukseen muinaissuomalaisia jumalia suojelemaan luontoa. Tapahtuma nitkauttaa monet asiat, myös Armin ja Henrin suhteen, uudelle tolalle ja Henrin menneisyydestä paljastuu yllätystytär.
Karvaiden kokemusten ja pettymysten kautta Armi oppii seisomaan omilla jaloillaan, elämään omaa elämäänsä ja ottamaan vapauden olla oma itsensä, vaikka se tarkoittaakin eroa omasta kullasta.
Näytelmän on dramatisoinut Sari Lilliestierna Anneli Kannon alkuperäisromaanista. Se soveltuu erityisen hyvin kesäteatterissa esitettäväksi, mutta taipuu myös lavateatteriin. Rooleja on runsaasti, mutta niitä voidaan yhdistää tai tuplata.
Näytelmän ydin on viiden eriluonteisen ja -ikäisen naisen muodostama ompeluseura, joka toimii kaivosaktivismin moottorina. Myös Armin sisäisellä, usein moittivalla äänellä on rooli.