Näytelmä sijoittuu pieneen, yksinäiseen ja harvaanasuttuun maalaiskylään.
Eletään -80 lukua. Tarinan päähenkilö on noin 15 vuotias maalaistyttö Maarit, joka tulee raskaaksi itseään noin viisi vuotta vanhemmalle naapurin Kauko pojalle. Maaritin on pakko muuttaa miniäksi Kaukon kotiin,Vaaran taloon. Talon ilmapiiri on ahdistava, kolkko ja rakkaudeton. Kaukon isä, Veikko on katkeroitunut, ilkeä ja härskipuheinen. Hän ihailee edesmennyttä äitiään ja halveksii isävainajaansa. Kaukon äiti Aili on mustasukkainen pojastaan ja tyly Maaritille. Vaaran toinen poika Jaska on alkanut juoda ja Veikko on ajanut hänet pois kotoa. Kolmas poika Hannes on hukkunut muutama vuosi aikaisemmin.
Maarit synnyttää pojan ja Veikko ihastuu ”uudesta isännästä” niin, että lupaa rakentaa nuorelle parille oman talon. Uuden asunnon myötä Maarit uskoo pääsevänsä pois talon ahdistavasta ilmapiiristä. Kevään aikana Veikon ja Ailin käyttäytyminen Maaritia kohtaan käy entistä tylymmäksi. Kaukokin on ruvennut viihtymään enemmän metsästysreissuillaan kuin kotona. Jaska käy kotonaan ja kertoo, että Hanneksen hukkuminen ei ollut tapaturma vaan itsemurha.
Maaritin henkinen ahdistus kasvaa ja hän odottaa kuumeisesti kevättä ja kesää, jolloin hän voisi muuttaa uuteen kotiin pois appivanhempien silmien alta. Kauko tuo kuitenkin tiedon, että uuden kodin rahoitusta ei ole saatu ja talohanke ei onnistukaan. Maarit tekee oman ratkaisunsa.
Näytelmä kertoo kuinka häpeän pelko ajaa ihmisen pakkoavioliittoon ja kuinka tunnekylmyys siirtyy sukupolvelta toiselle.
Näytelmään ei ole kirjoitettu paranteeseja ja se antaa tilaa ohjaajan mielikuvitukselle.