Aina on joku syy on näytelmä masennuksesta. Se kuvaa masennusta kokemuksena ja yhteiskunnallisena ilmiönä. Masennus ei ole jotakin, minkä yksilö on hankkinut itselleen, vaan hyvin usein rakenteellinen ongelma, joka ruumiillistuu yksilössä. Aina on joku syy on empaattinen, koskettava, haikea ja hauska näytelmä ja se on pohja esitykselle, joka mahdollistaa kohtaamisen ja jakamisen kokemuksen.
Näytelmässä kohtaavat itkijänaiset ja metallica, runolliset mietelauseet ja zombie, riemukas karnevalisointi ja empaattinen kohtaaminen.
Aina on joku syy tutkii masennusta. Mitä masennus on? Miltä se tuntuu? Miltä se näyttää? Miksi masennus on kansansairaus? Onko masennuksesta hyötyä? Voiko masennuksesta parantua? Miksi masennus on yksilön ongelma? Mitä jos yhteiskunta onkin masentunut ja harhainen? Mitä jos masentunut onkin se, joka näkee kaiken kirkkaammin? Entä jos masennus onkin identiteetti tai tarpeellinen pysähdys, joka selvittää päätä? Miksi masentunutta on niin vaikea lohduttaa? Täytyykö masentunutta ylipäätää lohduttaa? Täytyykö ketään lohduttaa?
Aina on joku syy elää.
Aina on joku syy hengittää.
Kaikki on ihan hyvin, kun vaan muistaa hengittää.
Tai sitten ei.