Roope Alftan: Miksi kirjoitin KAIKKIEN AIKOJEN SOTA, miksi se ei ole muodikas, miksi se ei sovi rautalankavääntäjille.
Kirjoitin tämän näytelmän Oscar Wilden toteamuksen, sekä talvisotahengen inspiroimana.
Näin Wilde:
“As long as war is regarded wicked, it will always have its fascination. When it is looked upon as vulgar, it will cease to be popular”.
Talvisota on meille pyhä ja käsittämätön sota. Miten siinä kaikki menikään? Mitä kertoa, mitä kirjoittaa, mitä lukea? Uskon vakaasti ja pitkän harkinnan ja lukemisen sekä vähän muunkin kokemuksen perusteella, että sota ei voi kuvata, sen voi vain kuvitella. Mihin teatteri sopisikaan paremmin? Kuin kuvittelemiseen. Illuusioiden luomiseen.
Tapahtuu jatkosodan syttymisen jälkeen.
Amerikansuomalaiset Laurila ja Heiskanen, ensin mainittu San Franciscon liikennelaitoksen raitiovaunukuljettaja ja toinen taas hurskasteleva maallikkosaarnaaja, ovat seuranneet median, kirjallisuuden ja huhujen välityksellä Suomen talvisotaa.
Nyt jatkosodan sytyttyä kaverukset tekevät rajun kapakkakierroksen San Franciscon satamakapakoissa. Toisiaan kannustaen he kuvittelevat, luettuaan Palolammen klassikon Kollaa kestää, miten he ovat sotineet talvisodan ja sen jälkeen ovat palaamassa Petsamon ja Glasgown kautta Yhdysvaltoihin.
Olen kirjoittanut gonzo-teatteria, farssia, sotakritiikkiä ja pannut läskiksi kaikki sotaan liittyvät pyhät arvot.
Totean luettuani vuonna 2002 kirjoittamani tekstini, että tässä ei ole teksti tavalliselle rautalankavääntäjäohjaajalle. Tässä on hulvaton juttu, jonka kaikki ulottuvuudet vaativat yleissivistystä ja mielikuvitusta. Unohda teatterissa jylläävät muotivirtaukset.
Kuvittele miten pannaan suomalainen identiteetti läskiksi, todistetaan että totuus on sodan ensimmäinen uhri, että sodassa ja rakkaudessa kaikki on sallittua. Jos etsit tavallista sotakuvausta tai jotain. Siirry turvallisimmille vesille, löydät sieltä sitä rautalankaa. Et tästä tekstistä.
Helmikuussa 2011, Roope A.