Benjamin Peuranen eli Tumma sulhanen on pohjimmaltaan vakava tarina, johon jännitteitä tuovat perinteinen vieraan pelko, haikeus mennyttä maailmaa kohtaan, äkkirikastumisen tavoittelu ja totunnaisten tapojen ylittäminen.
Keventävää ainesta edustaa lempeä ironia niin repliikeissä kuin tapahtumissa. Esimerkiksi kotiin Karjalaan kaipailevan Aaretin näennäinen kuolema, keikkalääkärinä tulosta tekevän neititohtorin edesottamukset, gambialais-suomalaisen levysepän ja riuskan maalaispojan nyrkkeilyottelu, jossa oikea käsi on sidottu vartaloon, virkaheitto pappi Helanterin toimittama huutokauppa ja häätapahtuma antavat sinällään aiheen nauruun, mutta näissäkin on vakavampi pohjaväri, joka kuvaa näytelmän tarkoitusta.
Ohi muun näytelmä Benjamin Peuranen puhuu siitä, kuinka ihmiselle tärkeätä on oikeasti ja rehellisesti voittaa ennakkoluulot ja väärä konservatiivisuus ihmissuhteissa.
Näytelmä osoittaa, että tämän toivottavasti yhteisesti hyväksyttävän tavoitteen puolesta voi toimia hilpeällä tavalla.