1960-1970-lukujen taitteessa eteläsuomalaista suosiota nauttinut popbändi on hajonnut riitoihin noin 1972. Nyt bändi on saatu kasaan yhtä keikkaa varten.
Näytelmä alkaa tyhjältä lavalta, jonne ensimmäisinä tulevat rumpali ja bändin alkuperäinen roudari ja alkavat pystyttää rumpuja. Äijiä ilmestyy yksi kerrallaan, back line rakennetaan ja tehdään sound check. Ennen kuin siihen päästään puhutaan vanhoja, kipeitäkin asioita. Sen jälkeen puhutaan nykyisiä kipeitä asioita.
Aikansa ”tähteydestä” on maksettu kova hinta. Soitto vei voiton opiskelusta ja bändin jälkeinen elämä on ollut valtaosalle melkoista räpistelyä. Jos joku on käynyt korkealla, niin toinen sitten sitäkin alempana.
Idealisti basisti, vankkumaton rock-mies, on soittanut poolopaidassa humppaa viimeiset 35 vuotta. On perusteetonta optimismia nostalgia-menestyksestä. Leila, entinen naislaulusolisti on sotkenut poikien välejä, ”köyhän miehen Yoko Ono”. Näkee itsensä vieläkin parikymppisenä pimuna.
Keikan tilaaja käy esittämässä oman elämänsä farssia jo roudausvaiheessa. Alkuperäinen kosketinsoittaja peruu tulonsa, on mielenterveysongelmaa ja mitä kaikkea. Tuuraaja on paljon nuorempi kundi ja katsoo elämää eri kantilta.
Dialogi kuljettaa tarinaa, huumoria, hymyä läpi kyynelten. Pohjalla on kuitenkin yhteinen nuoruus, yhteiset kokemukset ja se singlekin, radion listalla neljästoista.
Parituntisen aikana selviää ja muistuu pikkuhiljaa sekin, miksi kuka ketäkin niin rakasti. Ja vihasi. Alkuhupailun jälkeen löytyy soittamisen ilo ja bändi soi. Musiikki on tarttuvaa poppia 60-luvulta. Jokainen vaistoaa, että come back on samalla lopullisesti good bye.
Musiikin esitysoikeudet ovat julkaisijoilla ja ne on varmistettava erikseen.
Lue lisää: Suomen Musiikkikustantajat / Teosto.