Yksiöön en Äitee ota

Suomen hevosesta joillekin tutuksi tullut Aili Kotala (Tuire Salenius), eronnut, työtön, entinen laitosompelija ja pientilan emäntä on joutunut muuttamaan maatilan pakkoluovutuksen jälkeen Liesuan kunnan keskustaan, 24 neliön yksiöön. Unelmistaan huolimatta ja elämän yllättävistä käänteistä johtuen hän joutuu jakamaan 60-luvulla rakennetun, eleettömän vuokra-asuntonsa yhäti hyvinkin elävän Äitensä (Maria Aro) kanssa. Näytelmän kuluessa myös muuta sukua ja tuttavia kertyy betonikaton alle turvaan maailman loputtomilta sateilta. Kirjailijana ja ohjaajana minua houkutti mahdollisuus elää Suomen hevosen keskeisten henkilöiden elämää eteenpäin. Ainutlaatuinen tilaisuus jatkaa samojen näyttelijöiden kanssa teatterileikkiä, jota toki omalla tavallaan vietiin hyvinkin pitkälle jo commedia dell’arten aikakaudella. Kellariteatterin intiimi tila sallii jo lähtökohtaisesti kirjailijan tarkastella rooleja lähikuvassa. Kiinnostavaa on myös se, että ohjaajan- ja näyttelijäntyö on pienessä tilassa mahdollista virittää kohti minimalistisia ulottuvuuksia. Sisällöllisesti pieni näyttämö on oikeassa suhteessa tarinan tapahtumiin, joiden seurauksena sen henkilöt on ajettu pois avarasta maisemasta ahtaaseen loukkoon, betonin puristukseen. Yksiöön en Äitee ota -näytelmässä on joukko hyvinvoinnin kyydistä tipahtaneita, osattomia ihmisiä. Mutta ääni heillä edelleen ja vahvasti on sekä muutama hiutunut makuualusta. (Sirkku Peltola 21.11.2007, Tampereen Työväen Teatteri 2008)