Tulena ja aurinkona

Tulena nainen korventaa, aurinkona nainen lämmittää ja antaa elämän. Kolme monologia naisista, jotka etsivät unohdusta. Naisista, jotka ovat olleet ikänsä muiden omaisuutta: äitinä, tyttärenä, piikana, vaimona, miniänä, emäntänä ja rouvana. Naisista, jotka eivät ole ehtineet ajatella omia tarpeitaan. Elämän ehtoopuolella oleva Maija on kuuden lapsen äiti. Hän on ollut nannana ja nänninä miehelleen ja lapsilleen. Hän tyytyi vähään. Mies jos katsoi nätisti tai läpsäytti takapuolelle tai jos joku pirpanoista toi Maijalle kevään ensimmäiset mustikat suuhun. Suvi on kasvattityttö, josta tulee kovis. Hänet huostaanotettiin, kun äiti dokas ja unohti tehdä ruokaa. Kehä umpeutuu hänen saadessaan oman lapsen. Margareetta on ministerin rouva. Hänellä on ulkoisesti kaikkea, elämässä on loistoa – rahaa ja menestystä. Hänen sisällään asuu kuitenkin tyhjyys ja yksinäisyys – lapsuuden ja aikuisuuden traumat – äiti, joka ei rakastanut lastaan, ja mies, joka on aina menossa, eikä huomaa. (Sari Tenhunen: Näytelmäluettelo 1995, SHT)