Siunattu hulluus

Simo Puupposen, ’Aapelin’, romaani Siunattu hulluus kertoo tarinan Ana ja Vilippus Rummukaisesta, veljeksistä, jotka lähtevät viemään nuorinta veljeään Elmeriä hullujenhuoneeseen. Veljekset tapaavat matkallaan varsin persoonallista väkeä mm. maantiellä, kapakassa ja herätyskokouksessa. Siunattu hulluus pohdituttaa hulluuden ja viisauden veteen piirrettyä rajaa. Kaupungissa baariapulainen Ruusu iskee silmänsä Elmeriin, mikä paitsi hämmästyttää myös suututtaa Anaa ja Vilippusta. Niinhän siinä sitten lopulta käy, että viisaina itseään aina pitäneet Ana ja Vilippus paljastavat matkalla todellisen typeryytensä, kun taas Rummukaisen perheessä hulluna pidetty Elmeri osoittautuukin veljeksistä viisaimmaksi. Lopulta Elmeri kyllästyy veljiensä typeryyteen ja tokaisee heille: – Oletteko te hulluja ? Saman tien hän alkaa ensi kerran elämässään komennella vanhempia veljiään, joita Elmerin käyttäytymisen muutos suorastaan järkyttää. Elmerin järkevässä komennossa veljekset palaavat turvallisesti kotiin. Elmeri myös tiivistää Siunatun hulluuden perusajatuksen aprikoimalla: – Hyviä ihmisiä on vähän, tosi pahoja vielä vähemmän, mutta onneksi meitä siunatusti hulluja on lukematon joukko.