Väkevä henkilökuva runoilija L. Onervasta. Teksti avautuu myös yleisemmäksi puheenvuoroksi ja näkökulmaksi naistaiteilijan asemaan.
Näytelmä käy läpi Onervan elämän käännekohtia ja ihmissuhteita leikaten nopeasta takautumasta, muistosta ja assosiaatiosta toiseen. Teksti on replikoinniltaan tiivistä ja lyhytlauseista. Näytelmän Onerva ponnistelee naiseuden, oman luomisvoiman sekä vaimon ja rakastajattaren roolien ristiaallokossa. Heini Tolan teksti piirtää ennemmin rohkean ja lahjakkaan naisen kuin muusan draaman, joka riipaisevien kokemusten myötä kasvaa henkiseen riippumattomuuteen.
Tolan tekstin näytelmällinen rakenne perustuu toisiaan tiiviinä ja vaihtelevina seuraaviin takautumiin, jotka tuovat Onervan yksinäiseen potilashuoneeseen Nikkilän psykiatrisessa sairaalassa Onervan isän ja isoäidin sekä Eino Leinon ja Leevi Madetojan. Konkreettisen yhteyden todellisuuteen luo hoitajattaren arkinen ja tervejärkinen henkilöhahmo, joka vähin erin alkaa ymmärtää potilasta yhä syvällisemmin. Takautumat tuovat tekstiin sekä realistisia ajantilanteita että Onervan painajaisia, haaveita ja unikuvia.
(Marja Tuominen: Näytelmäluettelo 2000, SHT)