Näytelmän tapahtumapaikkana on pieni maalaisyhteisö kuusi- ja seitsemänkymmentäluvun vaihteessa. Ari Lehtinen on ottanut kuvattavakseen aikakauden, joka monien mielessä väikkyy perinteisen maalaiselämän viimeisinä kultaisina hetkinä. Väki alkoi muuttaa kaupunkeihin ja maalaiskylät tyhjenivät.
Näytelmä on realistinen tragikomedia, jossa maalaiselämän arjesta on riisuttu muistojen kultaus. Arkitodellisuus on sellaista, joka kolahtaa liiankin tuttuna maalla tuota aikaa eläneille: elämä on yhtä nälkäpalkalla raatamista ja huvit harvassa. Nuoret tahtovat toisenlaista elämää itselleen.
Näytelmä kertoo Mäkituvan perheen arjesta. Sokea mummu uskoo maahan ja perinteiseen työhön. Ville ei osaa enää puhua tavallisesti, vaan ärhentelee äidittömille tyttärilleen. Arja vanhimpana on saanut ottaa liian aikaisin aikuisen vastuun kodin arjesta, Tuula, isän lempilapsi, haikailee ihanuuksien perään ja nuorin, Seija yrittää saada selville perheen salaisuutta. Mikä oli todellinen syy äidin kuolemaan? Kylän nuoret miehet yrittävät puolestaan voittaa omakseen Arjan ja Tuulan sydämiä, mutta menestys ei ole erityinen – liekö keinoissa vikaa…?
(Liisa Kosonen: Kesänäytelmäluettelo 1996, SHT)