Zacharias Topelius oli suomalainen kirjailija, historioitsija, toimittaja ja Helsingin yliopiston rehtori. Hän on monen tunnetun lastensadun isä ja ensimmäisen suomalaisen historiaromaanin kirjoittaja.
Topeliuksen isä oli kirjailija ja kansansatujen kerääjä Zacharias Topelius vanhempi. Nuorempi Topelius sai siis kirjallisen kasvatuksen jo kotonaan. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Oulussa ja valmistui tohtoriksi vuonna 1847 pääaineenaan historia. Vuonna 1875 Topelius nimitettiin Helsingin yliopiston rehtoriksi. Ruotsia äidinkielenään puhunut Topelius oli vahvasti suomalaismielinen ja puhui suomea erinomaisesti.
Topelius oli niin ikään arvostettu lehtimies. Ennen rehtorin virkaansa hän toimi Suomen suurimman päivälehden, Helsingfors Tidningarin toimittajana. Tämä johti kirjalliseen harrastukseen, ja Topeliuksesta kehkeytyikin myöhemmin tuottelias kirjailija. Hän kirjoitti mm. ensimmäisenä pidetyn suomalaisen historiaromaanin Hertiginnan af Finland (1850), joka suomennettiin nimellä Suomen herttua (1874). Topeliuksen toinen tunnettu historiateos on romaanisarja Fältskärns berättelser (1853–67), Välskärin kertomuksia, joka ilmestyi alun perin jatkokertomuksena Helsingfors Tidningar -lehdessä. Teos suomennettiin vuonna 1896.
Lisäksi Topelius kirjoitti suuren joukon teoksia oppikirjoista runokokoelmiin. Topeliuksen tunnetuin runokokoelma on Sylvias hälsning från Sicilien (Sylvian laulut) vuodelta 1853, josta tiedetään erityisesti runo ”Sylvian joululaulu”. Topelius on myös joululaulun ”Varpunen jouluaamuna” (1859) kirjoittaja. Myös monet suomalaisista virsistä ovat Topeliuksen kirjoittamia. Topeliuksen tunnetuin tarinakokoelma sen sijaan on Vinterqvällar (Talvi-iltain tarinoita) vuodelta 1882. Monet Topeliuksen tarinoista on sovitettu teatteriin, erityisesti lasten näytelmiksi sekä pienois- ja musiikkinäytelmiksi. Niitä on esitetty tasaisesti 1800-luvulta nykypäivään.
Teksti: Olli Mäkelä / Sunklo, 2012
