Vain lusikallinen multaa

Kesäteatterifarssi, jossa rikollinen on väärä, multa jota on liikaa, versoo ruumiita. Kyläyhteisön päätös tien kunnostamisesta on yksimielinen. Kuoppaisen kylätien ojat on perattava, tietä levennettävä. Moka. Kokouspöytäkirjasta oli sihteeri, velipuoli Toivo Toivola jättänyt pois Tarmo Raivolan mielestä olennaisimman: multa siirretään pois tarvittaessa. Raivola riitauttaa päätöksen. Perunapellolla on väärää multaa. Kun lisäksi luvatta kaadettu puu romahtaa pottupellon pientareelle, on aika kutsua poliisit ja suurennuslasi. Rikossyyte kuumentaa kyläläisten tunteet, naapurikaunat kuplivat ja väärä multa antaa ilmiriidalle potkun.
Velipuolten vuosia pintansa pitänyt katkera vihanpito perinnönjaosta saa uutta puhtia, kun paljastuu, että multa ja puu tohinan seassa roihuaa Reiman ja Juulian kielletty rakkaus. Raivolan tytär ja Toivolan ja Annikki-vaimovainaan poika. Paha juttu, sillä perintöriidaksi naamioidun vihan takana on nainen. Annikki, yhteinen rakas, niin edesmennyt kuin onkin. Neitsytvahti-isälle kirkastuu, neitsyt ei olekaan impi. Raivolan mitta täyttyy ja valuu yli. Raivola katoaa. Murhattuko? Päähenkilö on poissa. Vai onko? Oletettu kuolemantapaus ei jää ainoaksi: Reimalla ja Juulialla on takataskussa juoni, vaikkakin varastettu.

Näytelmä tarjoaa myös lähtökohdat elokuvakäsikirjoitukseksi.