Meitä on monta

Näytelmä II maailmansodan vaikutuksista kotirintamalla. Ensimmäisessä näytöksessä kerrotaan Eeron tarina. Eero on yksi Ruotsiin lähetetyistä sotalapsista. Hänellä on kaksi äitiä – yksi Suomessa ja yksi Ruotsissa – mutta suhde kummankaan äidin kanssa ei muodostu kovin lämpimäksi. Ruotsissa Eero tuntee kaiken aikaa olevansa ulkopuolinen. Sodan jälkeen Suomeen palannut, isättömäksi jäänyt Eero elää kahdestaan oikean äitinsä kanssa. Äiti takertuu Eeroon, eikä päästä tätä vielä aikuisenakaan aloittamaan omaa elämää. Ongelmalliset suhteet kummankin äidin kanssa sekä lapsuuden kokemukset varjostavat Eeron elämää vielä keski-iässäkin. Toisessa näytöksessä kerrotaan tarina Allista, jonka isä kuolee rintamalla. Alli joutuu äitinsä kanssa elämään äidin epäluuloisen ja ankaran suvun nurkissa. Lapsi ei saa lohtua etäiseltä äidiltään. Ainoa valopilkku Allin elämässä on lempeä Einar-eno. Sekä Eeron että Allin tarinoiden lomassa on lyhyitä kohtauksia heidän kohtalotovereidensa elämästä. Näyttämökuva voi olla hyvinkin pelkistetty. Näytelmä on koskettavan aiheensa puolesta takuuvarma itkettäjä; esitystä on vaikea seurata turvautumatta nenäliinaan. (Teija Hakamäki: Näytelmäluettelo 2006, SHT)