Otsikko on Paavo Haavikon runosta. Tarmo on jäänyt kotiinsa peräkamaripojaksi omaa saamattomuuttaan ja vanhempiensa, lähinnä äidin sitomana. Hän lukee runoja ja kokee olonsa mäntyjen ja pimeän ahdistamaksi, mutta ei saa lähteneeksi opiskelemaan eikä etsimään töitä..
Vanhemmat lähtevät matkalle. Sinä aikana terveydenhoitaja käy huolehtimassa mummon pistokset ja maatalouslomittaja hoitaa karjan. Tytöt päättävät ravistaa Tarmon liikkeelle, pois äidin helmoista ja itsenäistymään. He kertovat kuntaan tulleesta nuorisosihteeristä. Tarmo kiinnostuu, tytöt lupaavat tuoda hänet käymään ja tuovatkin. Tarmo huomaa tyttöjen pilailevan hänen kustannuksellaan. Tulija on Tarmolle niin suuri yllätys, että hän ryhdistäytyy, nousee linja-autoon ja lähtee etsimään paikkaansa maailmassa.