Kahden kulttuurin välissä
Kirjailija Sofi Oksanen on ahkera yhteiskunnallinen keskustelija, joka kommentoi usein ajankohtaisia aiheita keskusteluohjelmissa ja kolumneissa. Hän tarttuu yhteiskunnallisiin aiheisiin myös teksteissään.
Näytelmäkirjailijana Oksanen debytoi näytelmällä Puhdistus, joka sai ensi-iltansa Suomen Kansallisteatterissa keväällä 2007. Näytelmän myöhempi romaaniversio on voittanut lukuisia palkintoja, mukaan lukien vuoden 2008 Finlandia-palkinnon ja 2010 Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon.
”Minulle oli lapsesta asti selvää, että haluan kirjoittaa. Minulle kirjoittaminen on osa ajattelua, luonnollinen tapa olla olemassa”, Oksanen kuvailee ammattiaan.
Tosin juuri kirjailijaksi hän ei tiennyt tulevansa. Kirjailijan ammatin epävarmuus sai hänet aluksi harkitsemaan toimittajan tai kirjallisuudentutkijan ammatteja. Kirjallisuusopinnoista huolimatta hän ei ryhtynyt akateemikoksi, sillä kirjallisuuden tutkimiselta ei jäänyt aikaa sen kirjoittamiselle.
Suomalais-virolaisesta perheestä kotoisin olevan Oksasen teokset kertovat yleensä naisten elämästä. Niin myös Puhdistus, jonka tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1992 ja vasta itsenäistyneeseen Viroon.
Puhdistus alkaa siitä kun iäkäs Aliide löytää mailtaan nuoren ja sekavassa tilassa olevan Zaran. Naisten menneisyyttä aukaistaan takautumien kautta ja paljastuu, että molemmat ovat joutuneet elämään väkivallan ja pelon keskellä. Aliide on kokenut neuvostomiehityksen 1940-luvulla ja Zara on joutunut mafian kauppatavaraksi 1990-luvulla. Pelkkä hengissä selviytyminen on vaatinut heiltä ratkaisuja, jotka eivät kestä lähempää tarkastelua.
Oksasen näytelmän päähenkilöt vertautuvat valloitettuun maahan – maahan, johon väkivalloin tunkeutunut valloittaja tekee lähtemättömät jäljet. Näytelmän teemoiksi nousevat syyllisyys, pahuus, häpeä, petos ja puhdistautumisen tarve. Samalla se on katsaus Viron lähimenneisyyteen.
Lähimenneisyys ei ole ollut Viron kirjallisuudessa suosittu aihe.
”Kun rautaesirippu kohosi, oli Virossa ollut viidenkymmenen vuoden aukko kirjallisuudessa. Kirjailijat halusivat unohtaa menneen ja hypätä suoraan tähän aikaan, mennä verbaaliseen vapauteen kun se oli mahdollista. Lähimenneisyyden aikakin vielä tulee”, Oksanen pohtii.
Natsien toteuttaman holokaustin tuntevat kaikki. Toisin on Neuvostoliiton miehityshistorian laita. Viron historiassa on monia tukahdutettuja muistoja, joita Oksanen näytelmällään avasi.
”Näistä asioista on puhuttu, mutta keskustelu on aina tukahdutettu. Ei tällaisen traumahistorian omaavilla ihmisillä ole halua puhua omista tarinoistaan jos he kokevat, ettei vastapuoli ole edes kuullut niistä asioista, joista he kertovat.”
Palkinnot
Finlandia-palkinto 2008
Suomen Kirjailijaliiton ja Suuren Suomalaisen Kirjakerhon -palkinto 2008
Waltari-palkinto 2008
Vuoden Kristiina -palkinto 2008
Kalevi Jäntin palkinto 2008
Runeberg-palkinto 2009
Viron Maarjamaan risti 2010
Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto 2010
Le Prix du Roman Fnac 2010
Prix Femina Étranger 2010
Europe Book Prize 2010
Teksti: Sunklo / Mirja Vinberg-Mäkinen 5.12.2008 (päivitetty 10.5.2010)
