Koulutus: Humanististen tieteiden kandidaatti
Muut ammatit: puuseppä, keksijä, saunan- ja jurtanrakentaja sekä teatterin yleismies
Ekologista teatteritaidetta
Kirjailija ja teatteriryhmä Quo Vadiksen perustajajäsen Markku Hoikkala kirjoittaa näytelmiä, sillä se on hänelle elämäntapa, jonka avulla hän ajattelee ja selvittää maailmaa itselleen.
”Aika monella kirjoittajalla on, jos ei maailmanparantajan, niin ainakin maailman kommentoijan vikaa. Jos mahdollista, pyrimme sanomaan asioista jotain, emmekä hyväksy kaikkea sellaisenaan.”
Hoikkala löytää ympäristöstään paljon ajattelemisen ja kommentoimisen arvoista.
”Kun synnyin 1950-luvulla, ei maaseudulla ollut juuri autoja tai puhelimia ja metsätöissä käytiin hevosten kanssa. Tässä välissä tapahtunut teknologinen mullistus on ollut järisyttävä. Ihminen ei pysty sitä sisäistämään, saati siitä kirjoittamaan. Mutta jotenkin sitä pitäisi silti kuvata.”
Maailman muuttuessa yhä teknisemmäksi, pyrkivät Hoikkala ja Quo Vadis kaiken aikaa ekologisempaan ilmaisuun.
”Meillä esitys voi elää 20 vuotta. Koko sen ajan näytelmä on ohjelmistossa ja koko ajan sitä hieman muutetaan.”
Hoikkala ja Quo Vadis eivät suosi kertakäyttökulttuuria myöskään esityspaikoissa. Esimerkkinä siitä toimii Hoikkalan valmistama teatterijurtta.
”Jurtta on mahdollisimman ekologista teatterin tekemistä. Kaikki siinä on kierrätettävää. Ja jos käytämme teknologiaa – esimerkiksi valaistuslaitteistoa – käytämme mahdollisimman energiatehokkaita laitteita.”
Yleisö töihin
Hoikkalan näytelmät ovat usein tyyliltään lyyrisiä ja ne peilaavat ekologisia aiheita yhteiskunnallisesta näkökulmasta.
”Jos teksteissäni on arkirealismia, se on sävelletty sinne pitkällisen harkinnan tuloksena, jotta se erottuu sieltä. Suhtaudun jokaiseen lauseeseen kuin sävellystyöhön – veivaan niitä todella tarkkaan.”
Yksi Hoikkalan lempiaiheista on yleisön työ. Hänen mielestään ei ole olemassa tyhjää saavia, johon näyttelijät voisivat vain kaatavat tarinaa.
”En ymmärrä esityksiä, joissa yleisön työtä ei ole. Jos kirjailija haluaa kirjoittaa vain itselleen, niin hyvä. Mutta miksi sitten tuoda teksti teatteriin?”, Hoikkala kysyy.
Hoikkalan tavoite on saada yleisö ajattelemaan ja reagoimaan.
”Kun kirjoitan, kirjoitan nimenomaan yleisölle, ja näytelmissäni on harvoin suoraa väitettä. En halua niitata lopputulosta. Sen sijaan tarjoan erilaisia koukkuja, joihin yleisö voi tarttua. Tekstini rakentuvat aika monitasoisiksi.”
”Esimerkiksi Pelastetaan äiti on hyvin vuorovaikutteinen näytelmä, jota lapset usein spontaanisti kommentoivat ääneen. Kirjoitan samoin myös aikuisille, vaikka he eivät ehkä reagoisikaan aivan samalla tavalla. Tosin jos suomalainen mies nauraa ääneen, niin silloin tietää päässeensä jo aika syvälle!”, Markku Hoikkala nauraa.
Mirja Vinberg-Mäkinen / Sunklo 1.4.2009