Euripidestä pidetään Aiskhyloksen ja Sofokleen ohella antiikin suurimpana tragediakirjailijana. Euripides on kolmesta suuresta viimeisenä elänyt. Hänen näytelmänsä eivät olleet omana aikanaan yhtä suosittuja kuin Aiskhyloksen ja Sofokleen, vaan saavuttivat suurimman suosionsa vasta kirjailijan kuoleman jälkeen.
Euripides kirjoitti tiettävästi yhdeksänkymmentäkaksi näytelmää, joista kokonaisina meidän päiviimme on säilynyt kahdeksantoista. Materiaalinaan hän käytti kreikkalaista jumaltarustoa käsitellen sitä edeltäjiään henkilökeskeisemmin. Euripideen on katsottu tuoneen vahvat, kerronnan keskuksena toimivat naishahmot tragediakirjallisuuteen. Näytelmänsä Euripides aloittaa juonta selittävällä prologilla tai pitkällä monologilla. Ajalleen tyypillisesti, hänen teoksensa saavat usein ratkaisunsa jumalallisen voiman ns. deus ex machinan sovittavana väliintulona.
Arvostuksen puutteesta johtuen, Euripides lähti viimeisiksi elinvuosikseen taiteelliseen ”maanpakoon” silloiseen Magneisaan ja edelleen kuningas Arkhilaoksen kutsumana Makedoniaan, jossa eli elämänsä loppuun asti. Euripideen kuuluisia tragedioita ovat mm. Medeia (438 eaa.), Elektra (n. 420 eaa.), Orestes (408 eaa.) sekä Bakkhantit (405 eaa.). Tragedioiden ohella Euripideeltä on säilynyt satyyrinäytelmä Kyklooppi (n. 412-408 eaa.).
Teksti: Olli Mäkelä / Sunklo, 2011
