Ensimmäisen tekstini, Miehen tuoksu, kirjoitin 2014. Maalaiskomedia sai hyvän vastaanoton ja yhdessä Arto Kivekkään kanssa teimme siihen musiikin. Tekstiä olen muokannut jouhevammaksi ja napakemmaksi (2017) ja Miehen tuoksun uusi tuleminen on selvästi näkyvissä. Sisäteatterille se on hiukan haasteellinen lavastuksen puoleen, mutta onneksi ohjaajat ovat kekseliäitä.
Rollaattorikapina (2016) on ehkä esitetyin näytelmäni ja sen myötä minut huomioitiin kirjailijana ensimmäisen kerran. Vanhustenhoitoon ja sen nykytilaan huumorin keinoin puuttuminen naurattaa ihmisiä, mutta antaa varmasti myös ajattelemisen aihetta. Helsingin Sanomat kiinnitti huomion Rollaattorikapinaan, joka ylsi 2017 esitetyimmäksi näytelmäksi Suomessa. (Lähde: Helsingin Sanomat 30.7.2017, vain tilaajille)
Rakkausresepti (2016) oli tarkoitettu maailman surkeimmaksi näytelmäksi. Kokosin siihen kaikki kliseet ja sarkastinen näytelmä onkin herättänyt ajatuksia puoleen ja toiseen. Näytelmä on herättänyt keskustelua katsojissa. Eräs katsoja totesi minulle keskustelun jälkeen: “Herätit tekstilläsi minussa suuria tunteita ja ne eivät välttämättä olleet positiivisia, mutta nyt ymmärrän sinua”. Taide teki siis tehtävänsä; kuohutti, nosti ajatuksia ja tunteita.
Kahden naisen putkiremppa (2018) oli ensimmäinen oma ohjaukseni. Kahden ihanan höpsahtäneen miehen kipeän naisen kesämökki farssi. Tässä näytelmässäni on pienin miehitys ja tämä on kirjoitettu nimenomaan sisänäyttämöä silmällä pitäen. Ehkä pikkutuhmaksikin luokiteltu “remppa” on yksi omia suosikkitekstejäni.
Rypytön rakkaus (2018) on Rollaattorikapinan itsenäinen jatko-osa. Hauskaa Rollismaista huumoria ja toimii vaikka ei olisi ykkös osaa nähnytkään. Pertin ja Minnan parisuhde kukoistaa ja niin kukoistaa anopinkin rakkauselämä jos sen annettaisiin kukoistaa.
Akka-agentti (2019) maalaiskomediaa, täynnä herkullisia pikkurooleja, joita saa tarvittaessa kirjoitettua lisääkin. Maalaiskomedioita on aina hauska kirjoittaa ja vielä hauskempaa niitä on tehdä.
Elias, rakastettuni (2019) on ehdottomasti rakkain tekstini! Tositapahtumiin perustuva teksti äitini enosta Elias Siitarista joka katosi jatkosodassa. Tarinassa liikutaan kahdessa ajassa; kotirintamalla ja rintamalla sekä 2000-luvun vanhainkodissa jossa Eliaksen rakastettu Sylvi alkaa kertoa tarinaansa lapsenlapselleen. Ristiinan kesäteatterin kantaesitys herätti hämmennystä ja julkisuutta, ja jopa Seura-lehti nosti esityksen kesän mielenkiintoisimpien esitysten joukkoon. Ristiina teki uudet katsojaennätykset näytelmällä ja keskustelu heräsi sodan raadollisuudesta ja varsinkin omien ampumiksi joutuneiden sotilaiden kohtaloista. (Lähde: Juvan Lehti 13.7.2020 )
***
Tanja Puustinen-Kiljunen (s. 1974) on mikkeliläinen näytelmäkirjailija. Hän työskentelee lomituspalvelu ohjaajana, ja työnsä puolesta hän liikkuu paljon maaseudulla ja siksi maaseutu ja sen ihmiset elävät paljon hänen kirjoituksissaan. Myös lapsuuden kesät mummolassa Juvalla herättivät rakkauden maaseutuun ja näistä elementeistä kumpuaakin huumorilla höystetty maalaiskomediaa, Miehen tuoksu.
Puustinen-Kiljunen on kirjoittanut myös monologeja ja yksi hänen monologeistaan, Terveisiä Tallinnasta on palkittu Valehtelijoiden Sm-kisoissa vuonna 2011. Tanja on myös vaimo ja seitsemän lapsen äiti. Kirjoittamisen lisäksi perheen yhteisenä harrastuksena voisi mainita teatterin tekemisen Ristiinan kesäteatterissa ja puuhastelun kotona Saimaan äärellä. Ennen lasten syntymää Tanja keikkaili yhdessä Blue Diamond-yhtyeensä kanssa ja vuonna 1996 hän osallistui Raisiossa Tangokuningatar-semifinaaliin.
Kirjoittaminen on Tanjalle rakas “osa-aika työ” ja hän nauttii suunnattomasti uusien ryhmien tapaamisista ja keskusteluista alan harrastajien ja ammattilaisten kanssa. Tanja haluaa kehittyä paremmaksi kirjoittajaksi ja kulkea aistit avoinna “skannaten” ihmisiä kuten hänen miehensä asian ilmaisen. Tanja kertoo, että kirjoittamattomia tarinoita on paljon – pitää vain pitää asitit avoinna.
