Oik. Yrjö Wilho Soini
Koulutus: Ylioppilas
Muut ammatit: Toimittaja, kustannusvirkailija
Kirjailija Agapetus eli Yrjö Soini (1896–1975) kirjoitti lähes 80 vuotta sitten tekstejä, jotka huvittavat suomalaisia yhä. Ketterän kielensä ja tilannekoomisen luonteensa vuoksi Agapetuksen näytelmät ovat olleet erityisesti kesäteattereiden ja komediaelokuvien tekijöiden suosiossa.
Agapetuksen huumorilla on usein viaton alkupiste. Aatamin puvussa ja vähän Eevankin (1928) alkaa tilanteesta, johon jokainen meistä on joskus joutunut: julkinen kulkuväline on jo mennyt ja myöhästyminen uhkaa. Muutaman juonenkiepautuksen jälkeen miespuoliset päähenkilömme kuitenkin jo juoksentelevat kesäyössä kelteisillään tai esittävät Raamperin neitejä naiseksi pukeutuneina. Ja se on vasta alkua…
Asessorin naishuolet (1935) paljastavat Agapetuksen näkemyksen sukupuolieroista. Kun taloudenhoitajaa hakenut asessori tulee vahingossa kosaisseeksi entistä heilaansa, ei edes Rovaniemelle pakeneminen pelasta piintynyttä vanhapoikaa. Koska näytelmän miesväki näyttää aiheuttavan sekaannusta siellä missä kulkeekin, jää nähtäväksi olisiko naisväestä selvittämään kimurantiksi kääntynyttä tilannetta.
Hilman päivät (1936) puolestaan pureutuu polttavan VPK-kysymyksen kautta teorian ja käytännön ikiaikaiseen ongelmaan. Tuoko kuri ja järjestys turvan tulipaloilta? Tätä mieltä on ainakin toimelias osuuskaupanhoitaja Kalervo, joka on juuri palannut palopäällystökurssilta. Enää ei väki riitele siitä, missä kohtaa kukin tahtoo olla vesiketjussa, eikä ämpäreistäkään tule kiistaa, siitä pitää Kalervo ohjekirjoineen huolen. Mutta miten sitten käykään kun Vekkulan tulipaloa lähdetään sammuttamaan?
(*Kuvan lähde: Suomen Näytelmäkirjailijaliitto Jäsenmatrikkeli 1921-1981)
