Sakari Pipatti

Sakari Pipatti aloitti näytelmien kirjoittamisen jo kouluaikoina 60-luvulla, jolloin hämeenlinnalaisteinin kynästä syntyi lyhyitä sketsejä. Vaikka kirjoitus väistyikin sittemmin taka-alalle poliisin opintojen ja töiden myötä, ei viehätys taiteeseen koskaan täysin kadonnut. Ristiinaan 90-luvulla muutettuaan silloinen ylikonstaapeli Pipatti liittyi paikallisen nuorisoseuran näyttämölle, ja näyttelemisen innoittamana tarttui kirjoittamiseen uudelleen.

Tuloksena syntyi 'Omituinen johtolanka', komedia pienessä maalaiskylässä tapahtuvasta rikoksesta, jonka johtolanka osoittautuu sangen kummalliseksi. Näytelmä otettiin vastaan myönteisesti, ja Pipatin kipinä kirjoittaa enemmän leimahti liekkeihin. Kirjailijan käsistä alkoi syntyä niin kansalaisopiston tarpeisiin kirjoitettuja hupailuja kuin myös laajempia ja verrattain vakavampia näytelmätekstejä. Osa teoksista syntyi erityisille työryhmille, kuten 'Kuuden naisen loukussa', joka kirjoitettiin mittatilaustyönä opiskelijaryhmälle.

Pipatti pyrkii näytelmissään tuomaan esille epäkohtia jotka harmittavat tavallista ihmistä. Hän katsoo erityisesti muiden ihmisten tahallisen nöyryyttämisen olevan pahin mahdollinen rikollisuus ihmisyyttä kohtaan. Tyyliltään Pipatin näytelmät ovat joskus kipeistäkin aiheistaan huolimatta humoristisia, ja ne ovat pääosin fiktiivisiä, vaikka kirjailija myöntääkin ammentavansa paljon myös omasta elämästään.

Pipatti viihtyy myös lavalla. Vuodesta 1999 lähtien hän on toiminut Mikkelin teatterin iltanäyttelijänä, ja sitä kautta mukana jo yli 30 projektissa. Tämän lisäksi hän on näyttelijän roolissa osana mikkeliläistä Teatteriosuuskunta EStatea. Myös musiikki on lähellä Pipatin sydäntä. Vaikka laulun kurssit Hämeenlinnan Sibelius-opistossa jäivätkin aikoinaan kesken varsinaisen leipätyön vuoksi, on hän jatkanut harrastusta esiintymällä esimerkiksi hyväntekeväisyyskonserteissa. Pipatti myös sanoittaa omat musiikkinäytelmänsä.

Työn alla on lisäksi myös kirjailijan ensimmäinen romaani, työnimellä "Kylähullujen paratiisi". Pipatti kuvailee teosta faktoilla sekoitetuksi fiktioksi, joka seuraa kahden veijarin suunnitelmien edistymistä. Kirjailijan näytelmien tapaan on fiktiivisen tarinan tukena käytetty tuttuja maisemia ja ihmishahmoja.

Vapaa-ajallaan Pipatti hakee rauhaa. Collie-koiran kanssa veneessä ongella istuminen, tai omia polkuja karavaanarina kulkeminen ovat tapoja, joiden kautta nyt eläkkeellä oleva kirjailija ja ylikonstaapeli mielellään hakee ja jäsentelee ajatuksiaan.

Esittely kirjoitettu joulukuussa 2009