Sirkku Peltola on yksi Suomen eniten esitetyistä näytelmäkirjailijoista ja menestyksekkäimmistä ohjaajista. Hän on saanut lukuisia kotimaisia näytelmäpalkintoja ja teatterit ympäri Suomen esittävät ahkerasti hänen tuotantoaan. Peltolan näytelmiä on esitetty paljon myös ulkomailla.
Peltolan teokset käsittelevät terävästi nykymaailmaa, yhteiskunnallisten muutosten pyörteissä paikkaansa etsiviä ihmisiä ja arkielämän omituisuuksia. Peltola on jatkuvasti ajan hermolla: esimerkiksi Mummun saappaassa soi fox (2000) käsittelee vastuustaan luistavia vanhempia, Haikarapolska (1999) puolestaan ruotii hedelmättömyydestä kärsivän parin ongelmia.
Peltolan hahmot ovat hulvattomia ja karikatyyrinomaisia mutta kuitenkin verta ja lihaa, inhimillisiä eläviä olentoja; samaan aikaan koomisia ja traagisia niin kuin ihmiset tosielämässäkin. Dialogi on monitasoista, kepeää ja ilmavaa, mikä antaa näyttelijöille paljon tulkintamahdollisuuksia.
Peltola käyttää näytelmissään kieltä rikkaasti: nykyslangi ja eri murteet sekä arkipuheen rytmien ja sävyjen vaihtelu tuovat oman ainutlaatuisen lisänsä ilmeettömän realismin ja hienovaraisen groteskin välillä leikittelevään dialogiin. Peltolan näytelmissä kitkerän hauskat arkielämän absurditeetit nostetaan esille taidokkaasti ja terävästi.
Sirkku Peltola voitti vuonna 2005 kaksi merkittävintä suomalaista alan palkintoa: Olavi Veistäjän palkinnon ja Suomi-palkinnon.
Palkintoja
Suomi-palkinto 2005
Olavi Veistäjä -palkinto 2005
Lea-palkinto 2001
