Silja, viimeinen vihanta

Runollinen, kaunis, ankara kuvaus sukunsa viimeisen jäsenen, Siljan, syntymästä hautaan.
Tapahtuu länsisuomalaisessa maalaispitäjässä vuosina 1890-1918 välisenä aikana. Useita tapahtumapaikkoja.
Näytelmä kertoo päähenkilönsä Siljan ja hänen perheensä elämästä herkkyydellä, joka on ominaista F.E. Sillanpäälle.
Tarina alkaa Siljan vanhempien, Hilman ja Kustaan kohtaamisella, selvittää perheen taustat, yhteiselon kivut ja ilot sekä perhettä kohdanneet onnettomuudet ja menetykset. Lopulta perheestä on jäljellä vain Silja isän kuoltua tytön rippivuonna. Suojattoman nuoren tytön tie vie kohti vääjäämätöntä tuhoa ilman suvun ja perheen huolenpitoa. Siljalla on kuitenkin yksi onnenkesä, jonka hän viettää saaressa ystävällisen professorin apulaisena. Siellä hän saa elää todeksi myös suuren rakkauden. Onnella on hintansa: rakastettu jättää yhden yön lemmen jälkeen ja sen seurauksena katkeaa Siljan hentoinen elämänlanka ja uuden elämän alku synkän ja ankean syksyn ankarissa koettelemuksissa.
(Liisa Kosonen: Kesänäytelmäluettelo 1996, SHT)