Käsikirjoitus ahneudesta ja hyväuskoisuudesta.
Vanhaan hyvään aikaan kulkumiehet ja kylähullut riemastuttivat erityisesti maaseudun kylien arkea ja elämää. Monet heistä ovat jääneet elämään sukupolvien ajaksi tarinoissa ja muistelmissa. Tarinoissa todellisuutta on muokattu fiktion keinoin ja vain osa niistä vastaa todellisuutta. Perimätiedon kautta yleensä hauskimmat asiat ja tapahtumat ovat jääneet elämään, mutta nekin häipyvät aikanaan lopullisesti, ellei niitä ole säilötty kirjalliseen muotoon.
Tämä näytelmä sisältää kertomuksen kulkumies Otto Ilmari Viljakaisesta pohjoisen Satakunnan maisemissa. Miehestä, joka aikanaan jätti jälkeensä unohtumattomia tarinoita näillä alueilla kulkiessaan. Viljakainen kuoli syyskuussa 1961. Rauha hänen muistolleen.
Näytelmän replikoinneissa on käytetty pohjoissatakuntalaista puhemurretta, jollaista puhutaan ainakin Kuruh, Karkuh, Kankaanpääh ja Ikaalihih, sekä joissakin lähipitäjissä.