Mustaa salvaa ja rakkautta

Eletään 1960–luvun Suomessa, jolloin oli vielä tapana, että vävykokelas pyysi tytön isältä tyttären kättä. Lumikkojen vanhin tytär Pirkko on löytänyt vävykokelaan, vänrikki Tarmo Jämerän, joka nyt saapuu kättä pyytämään. Eipä pääse vänrikki helpolla, kun Pirkon isä Pekka Lumikko haluaa tehdä vävykokelaaseen vaikutuksen ja samalla testaa tämän taitoja. Tunti toisensa jälkeen vierähtää Pekan esitellessä Tarmolle kalastustaitoja ja – tarvikkeita. Pekka innostuu esittelystään niin paljon, että alkaa Tarmolle konkreettisesti näyttää vieheenheiton taitojaan. Lopputuloksena on ongenkoukku kiinnittyneenä Tarmon persuuksiin. Kun Tarmo on lääkitty mummon ihmesalvalla, saapuu Pirkko paikalle. Pirkko saa kuulla, ettei Tarmo ole saanut Pekalta sananvuoroa, eikä näin ollen ole päässyt itse asiaan. Siinä on Tarmon ja Pirkon rakkaus koitoksella, kun Tarmo alkaa Pirkon sukua haukkua. (Pia Kivimäki: Pienoisnäytelmiä 2004, SHT)