Laulu Pölhökantojen maisemalle

Harjun Toivo saa ikänsä alistua siihen mitä ylhäältä käsketään. Hän vastustaa 1930-luvulla metsien suurhakkuita ja saa elämänsä ehtoossa nähdä olleensa oikeassa siinäkin asiassa. Maanhenkinen Toivo raivaa päivät pääksytysten lisäpeltoa, vuosikymmenet menevät ankarassa raadannassa. Kun sitten ruvetaan panemaan peltoja pakettiin, päättää Toivo että häntä on vedetty retkuun ihan riittämiin. Jäljellä olevan ajan hän päättää tehdä ihan oman päänsä mukaan, ei paketoi peltojaan, vaan alkaa ihmisten ihmetykseksi istuttaa niille pajuja. Pölhökantojen maisemassa elää Harjun perhekunnan lisäksi nauravainen Höyli-Heikki, ikäneito Vontsa-Vappu ja monia muita maanläheisiä, sekä kukkoilee aikansa pari herraakin. (Aila Lavaste: Kesänäytelmäluettelo 1977, SHT)