Sammon tarina Pohjolan ja naisten näkökulmasta
Näytelmä noudattaa Lönnrotin Kalevalan tapahtumia, mutta näkökulma on Louhen, Pohjolan ja naisten. Tarina on maaginen, sadunomainen ja ajaton. Sampo jää katsojan tulkittavaksi.
Eletään rautakauden loppuvaihetta, viikinkiajan ja ristiretkiajan taitteessa noin 1000 vuotta sitten, jolloin väkeä on vähän, yhteisöt ovat toisilleen vihamielisiä ja henkimaailma on luonnollinen osa ympäristöä. Pohjola elää pyynnistä, Kalevala viljelystä. Taustalla on Kalevalan lisäksi tutkimustieto rautakauden Suomesta ja suomalaisesta kansanuskosta. Pohjola sijaitsee jossain Pohjan perillä; lappalaisiksi kutsutaan rautakauden tapaan myös outoina pidettyjä syrjäseutujen asujia, joihin suhtautuminen on ennakkoluuloista.
Ensimmäisen näytöksen näyttämönä on Pohjolan tupa, joka on kaiken aikaa läsnä ja jossa tapahtuva toiminta sitoo kohtaukset yhteen. Tuvassa on pitkä pöytä, penkkejä ja raheja, seinillä pyyntiin liittyvää välineistöä ja noitarumpu. Tuvan yhteydessä on piha, osin näkymättömissä. Toisen näytöksen tapahtumat sijoittuvat Pohjolan tuvan lisäksi Kalevalaan sekä Kalevalan ja Pohjolan väliselle vesimatkalle. Nämä voidaan esittää eri tavoin ohjaajan näkemyksen ja teatterin mahdollisuuksien mukaan. Lemminkäisen ja hänen äitinsä kohtaukset ovat esitettävissä pelkkinä dialogeinakin.
Pohjolan dialogi on proosaa, kalevalaisten puheessa kuuluu siellä täällä 4-polvinen trokee. D-äänne puuttuu molempien puheesta. Loihtiminen on monen taito ja musiikilla on tärkeä osa.