Joulumies

“Joulu, se on vähän sellainen, että aina sitä ajattelee etukäteen, että minkälainen sen pitäisi olla. Vähän niin kun elämän.” Matkalla poikansa koulun joulujuhlaan esittämään jouluevankeliumia, mies huomaa kadulla nimettömän joululahjapaketin, jonka poimii ylös. Mies ei tiedä, miten paketin kanssa toimia, niinpä hän ottaa sen mukaansa, ja löytää itsensä vastapäätä olevan rakennuksen salin näyttämöltä, edessään joulunnäytelmän alkua odottava yleisö. Mies jumiutuu näyttämölle kertomaan yleisölle omaa joulutarinaansa, viestiä joulun ilosanomasta, jossa kadulta löytynyt joulupakettikin saa uuden merkityksen niin kuuntelijoille kuin tarinan kertojalle, Joulumiehelle. (Marja Tuominen: Näytelmäluettelo 2000, SHT)